HAASTATTELU HUUHKAJA-LEGENDA Joonas Kolkan kanssa: Suomen Fudis-tulevaisuus, onko sitä olemassa?

09 maalis, 2018 by Ozzy Vikman

Print this article Font size -16+

OHMYGOSSIP – Monet ihmettelee, miksei Suomi ole mukana EM- tai MM-kisoissa fudiksessa? Lätkässä menee kyllä hyvin ja siihen satsataan (mun mielestä rahallisesti aivan liian paljon). Itse olen sitä mieltä, että tarvitaan hemmetin hyvät junnuvalmentajat nuorille ja myös rahaa… Ilman ammattilaisten valmennusta Suomi ei tule koskaan olemaan mukana. Nyt siis kysyn mietteitä ja ajatuksia tähän frendiltä ja maajoukkuegenda Joonas Kolkalta, joka nykyisin asuu Hollannissa.

Tässä lyhyt esittely Joonaksesta:
Aktiivinen ura fudiksessa 1994–2010
Suomen maajoukkueotteluita yhteensä 98 (11)
Suomen cupin voitto 1995
Alankomaiden mestaruus 2000, 2001
Tässä lisää Joonaksesta ja hänen hienosta urastaan.

Rahaa pumpataan kiekkoon ja vaaditaan tuloksia joka vuosi. Entäs fudis? Mitä mieltä sä olet Suomen jalkapallon tilanteesta?
Raha on valitettavan tärkeä asia junnu-urheilussa, aikuisista puhumattakaan. Ilman rahaa / tukia on vaikea palkata uusia valmentajia tai parantaa harjoitusolosuhteita.

Suomen jalkapallon tilasta voi sanoa negatiivisesti, ettei maajoukkueet ole saavuttaneet kansainvälisesti oikein mitään. Seurajoukkueet eivät pärjää Euroopan kentillä eikä suomalaisia pelaajia ole paljon maailmalla.

Positiivista on, että Suomessakin on herätty kouluttamaan enemmän ja paremmin valmentajia. Palloliitto panostaa valmentajien kouluttamiseen. Yhä useammalla seuralla on täysipäiväisiä valmentajia ja kunnon ideoita / tietotaitoa, miten seuran toimintaa ja valmentamista pitää kehittää. Parhaat suomalaiset juniorit ovat selvästi saavuttaneet Eurooppalaista tasoa, mikä myös näkyy kiinnostuksena suomalaisiin pelaajiin.

Nykyään valmennat junnuja PSV:ssä Hollannissa. Mikä on sun “metodi” ja miten bongaat lahjakkuudet? Onko Suomessa vastaavaa junnutoimintaa sun mielestä? Mitä siihen vaadittais, että päästäis samalle tasolle kuin muut maat?
Valmennan tällä kaudella alle 16-vuotiaita PSV:n akatemiassa. Oma metodini on oikeastaan se, että käytän kokemustani pelaajana ja valmentajana sekä pidän kokoajan silmät ja korvat auki, jotta oppisin uusia asioita.

Hollannin junnutoiminta on selvästi Suomea edellä. Parhaat akatemiat ovat todella ammattimaisia pelaajien kouluttamisessa, mutta ongelmana täälläkin on, että huippuakatemioita ei ole riittävästi.

Suomen jalkapallo on kehittynyt viimevuosina, mutta maailman suosituimman urheilulajin kehitys muualla on kovaa ja paikoitellen nopeampaa kuin Suomessa. Suomen jalkapallon pitää ottaa vielä enemmän oppia muista jalkapallomaista, mutta yrittää luoda paras mahdollinen urheilu/oppimisympäristö Suomeen, mikä sopii Suomen olosuhteisiin ja suomalaisille pelaajille. Suunta on oikea, että valmentajia koulutetaan enemmän, mutta toivottavasti siihen panostetaan tulevaisuudessa vielä enemmän.

Harjoitteluolosuhteita pitäsi myös vielä parantaa ja mahdollistaa täysipäiväisen harjoittelun vuodenajasta riippumatta.

Koulun ja urheilun yhteistyötä pitäisi myös parantaa. Ensimmäisinä kouluvuosina pitäisi lapsille tarjota liikuntaa päivittäin. Vanhemmille koululaisille harjoittelun ja koulun yhdistäminen pitäisi sujua helpommin.

Miten itse pelaajana pääsit käyntiin? Kuka oli sun suurin tuki, koska eihän kukaan yksin pärjää…? Miten arvioisit sun omaa uraa?
Asia mikä minua vei eteenpäin oli kova työ ja uskominen omiin kykyihin. Suomessa ei joukkuharjoittelun taso ole niin hyvä kuin suuremmissa jalkapallomaissa. Sen takia onkin erittäin tärkeää tehdä paljon ylimääräistä harjoittelua.

Vanhemmat olivat minulle tärkein tuki. Välillä tulee menestystä mutta myös usein takaiskuja, silloin vanhempien tuki korostuu.

Omasta urasta sen verran, että tietysti on hetkiä ja valintoja mitä toivoisin, että pystyisin niitä vielä vaihtamaan, mutta toisaalta olen tyytyväinen, että pystyin ottamaan kaiken irti peliurastani. Lukion jälkeen elin jalkapallolla ja 36-vuotiaana lopetin ammattilaisuran. Pelasin kuudessa maassa (premierleague ja bundesliga niihin lukien), champions leaguessa, Uefa-cupissa ja 98 kertaa Suomen maajoukkupaidassa, joten pystyn nyt tyytyväisenä miettimään näitä hetkiä uudestaan.

Milloin näet Suomen pärjäävän EM-tai MM-kisoissa? Milloin ja miten päästäis sinne tasolle?
Toivottavasti mahdollisimman pian, mutta viime vuosina on maajoukkue ollut liian kevyt saavuttamaan kisapaikkaa.

Työ alkaa pikkujunnuista ja jo näille pitää pystyä tarjoamaan parempaa harjoittelua ja valmentajia. Seuraava askel onkin sitten saada enemmän suomalaisia pelaajia Euroopan kentille ja muodostaa sitäkautta vahva A-maajoukkue.

Minkälaisia esikuvia sulla on ollut? Ja entä nykyään, onko joku esikuva?
Olihan niitä: Maradona, Zico, Matthäus… Nykyään ei ole oikeastaan esikuvia, mutta tietysti mielelläni seuraan huippupelaajia.

Haluatko olla valmentaja esim. Huuhkajille? Vai onko junnutoiminta sun “kutsumus”?
Varmaankin jokainen valmentaja haluaisi olla jonain päivänä A-maajoukkueen valmentaja niinkuin minäkin, mutta tällä hetkellä olen junnuvalmentaja PSV:ssä ja nautin työstäni.

Mitä ura on sulta ns. vaatinut ja onko jotain ohjetta sanoa nuorille pelaajille, jotka haluaa uran futaajana? Oletko luopunut jostain? Kaduttaako joku?
Ammattijalkapallo vaatii paljon. Oikeastaan kaikki asiat keskittyy harjoitteluun, palautumiseen, terveelliseen syömiseen, riittävään nukkumiseen ja peleihin. Vaatii paljon itsekuria elää urheilulle päivästä toiseen. Loukkaantumisista takaisin tuleminen vaatii älyttömästi työtä ja henkisesti todella raskasta aikaa.

Toisaalta jalkapallo antoi myös paljon. Pystyin tekemään harrastuksesta ammatin ja pelaamaan kaikilla suurilla stadioneilla Euroopassa.

Ohje nuorille pelaajille on, että ilman kovaa työtä ei voi saavuttaa mitään, mutta muistakaa myös nauttia pelaamisesta ja muistakin asioista.

Mitä teet nykyään ja miltä tulevaisuus näyttää? Onko jotain mitä haluat vielä saavuttaa jalkapallon parissa?
Haluan jatkaa valmentamista, mutta selvää tulevaisuuden suunnitelmaa ei minulla ole. Tavoitteenani on kehittyä valmentajana ja sen myötä tehdä seuraavia päätöksiä.

Fudisterveisin,
Ozzy & Joonas

Joonas Kolkka

Ozzy Vikman