Helena-Reet: Onko tämä minun VILLEIN haaveeni?

08 elo, 2017 by Helena-Reet Ennet

Print this article Font size -16+

OHMYGOSSIP – Katselen hyvin usein ilmoituksia kiinteistöistä ja maapaikoista, ja satuin nyt löytämään yhden, jossa myydään pientä majaa, jossa ei ole sähköä ja jonne ei ole kunnollista tietäkään, majaa, joka on pikkukaupungeistakin hyvin kaukana… Hinta on monta kertaa markkinahintaa korkeampi ja talvella siellä ei ole mitään tekemistä… Mutta voitteko sanoa, että se ei ole ihana?! Olen rakastunut – täysin sokeasti rakastunut. Koska tuo ”vau-tunne” valtaa minut usein, odotan vähän, ennen kuin teen mitään, mutta haluan jakaa teidän kanssanne tämän miellyttävän tunteen!

Aivan, tiedän kyllä, että olen hyvin tunteellinen – uudet ajatukset, tilanteet ja haasteet sytyttävät minut helposti, mutta en silti pysty hillitsemään itseäni, kun näen sellaisen luonnon ihmeen! Jos minulla ei olisi lapsia, jotka tulee viedä kouluun ja harrastuksiin, en todennäköisesti epäilisi hetkeäkään. En ole pitempään aikaan nähnyt kauniimpaa näkymää – luonto, metsät, villi ympäristö. Se salpaa hengityksen… vaikka siihen liittyy myös paljon pelottavaa. Minä esimerkiksi olen hyvin arka. Yksin kotona ollessa sytytän kaikki valot ja tunnin ennen nukkumaanmenoa omistan rukoilemiselle. Pelkään pimeää ja yksinäisyyttä, mutta haluan vapautua sellaisesta pelosta – haluaisin alkaa vastustaa omia pelkojani. Pitäisin koskemattomasta ja villistä luonnosta, jota ihmiskäsi ei ole vielä pilannut – juuri sellaisesta kuin näissä kuvissa on. En tarvitsisi televisiota, sähköä, jääkaappia tai muita mukavuuksia – todellisuudessa pidän yksinkertaisuudesta, vaikka minusta jää usein aivan päinvastainen kuva. Tietenkin toisinaan en edes tiedä, mitä tarkalleen haluan, mutta nuo näkymät aiheuttavat minussa halun sukeltautua sankkojen metsien ja yksinäisyyden helmaan. Epäilemättä siellä on paljon karhuja, käärmeitä, susia ja tavallisen elämän kannalta epämukavuuksia… mutta varmasti siellä on myös taika-avain, joka hoitaa terveiksi rasittuneet ja kaupunkielämään väsyneet sielut. Tuon paikan nähdessäni minussa heräsi sellainen tunne, kuin näkisin kuvan Jaan Tätten elokuvasta Meeletu (Mieletön), jossa rikas liikemies (Rain Simmul), jolla kaikki elämässä tarvittava näytti olevan olemassa, ei pysty enää sietämään tähänastista arkielämäänsä ja muuttaa asumaan maalle elääkseen siellä taas omana itsenään ja löytääkseen paikan tässä maailmassa.

ETSIN ITSEÄNI, ETSIN OMAA PAIKKAANI ELÄMÄSSÄ, HARHAILEN! Ajattelen yhä useammin sitä, mitä oli, mitä on ja mitä on vielä tulossa.

PS! Valokuvat on otettu kiinteistöportaalista KV.