Ohmygossip.fi / Ohmygossip Couture / OHMYGOSSIP Teen / Viihde & Julkkikset / Muoti & Kauneus / Rakkaus & Suhteet / Julkkisblogit / Haastattelut / Various NordenBladet.fi / Yhteisö, Politiikka & Liiketoiminta / Matkailu & Kulttuuri /Helena-Reet Ennetin blogi / Koti, Perhe & Lapset / Terveys & Hengellisyys /Uutiset
Iina Koppinen: Kuvan ja tekstin liitto – puhetta kritiikistä kuvantekijänä
OHMYGOSSIP – En voi lakata ihastelemasta, miten kauniisti joku kykenee yhdistämään sanansa ja kuvansa yhteen. Niissä on usein sellaista runollista, melankoliaa huokuvaa katsetta kaukaisuuteen – sanoissa, joista lauseet syntyvät, ja joilla ne antavat lisämuodon yllä olevalle kuvalle vaikka ehkä lyhyesti, mutta ytimekkäästi. Sellaista lukemalla, ja katselemalla, toisten tekeminä, saan myös paljon ideoita itsekin.
En usko, että olen ainut, jota näin kiinnostavat yhä enemmän myös tekstien lisäksi niiden taustat, tai niihin liitettyjen kuvien taustat. Kaikenlaiset tunteet voivat yhdistää, tai erottaa meitä ihmisiä, mutta parhaimmassa tapauksessa ne myös johtavat hedelmällisiin näkökulmiin. Missä olosuhteissa tämä kuva, ja siihen liittyvä teksti on saanut muotonsa? Minulle tämä kirjoittaminen on suureksi osaksi varmasti, ehkä hieman itsekkäästikin, oivaltamisen iloa. Ja tämä on tilani saada kertoa se.
Kuvat ja teksti: ”Katu ikkunasta – tuolla alhaalla on kuin mielenmaisema hänellä, joka kadotti jonkun toisen, tärkeimmän. Yhtä suolaisen sulava, pieniä vesivirtoja täynnä, ja niin liukas” – Iina Koppinen
Kuvan tekijänäkin on hyvä omata kyky antaa kritiikkiä – ainakin siinä mielessä, että kykenen antamaan sitä myös itselleni. Katsomaan omia teoksia siten, että niistä voi kertoa oman arvionsa, antaa omanlaisen kritiikkinsä. Erinomainen foorumi tällaiselle ovat etenkin haastattelut, koska niissä voi parhaimmillaan päästä antamaan painettuun mediaan ainutlaatuisen arvion teoksistaan, tai näyttelyistä.
Parhaassa tapauksessa voin kuvantekijänä tarjota omista töistäni vilpittömän kritiikin kaltaista esteettistä opastusta katsojille. Se on minulle näkemysten tarjoamista, jonka kautta katsojan on helpompi lähestyä teoksia, siten, että ne myös vaikuttavat tämän näkökannan – kritiikin kautta kiinnostavammilta, syvällisemmiltä ja merkityksellisemmiltä. Ja tietenkin myös, kertoa toisille, kuinka minä elän nämä teokset läpi.
teoskuva: ”kurkistuskohtia / työn alla / work in progress” – Iina Koppinen
Se on sellaista sosiaalista todellisuutta. Eihän varsinainen taidekriitikkokaan vain arvioi teoksia, vaan myös tuottaa ja muovaa kulttuurin merkityksiä. Kritiikin, arvioiden ja näin ollen myös mielipiteiden tehtävänä on tuoda taiteesta esiin sen tekijän älyllisiä ja esteettisiä mieltymyksiä ja makua – ylipäätänsä kuvantekijän itsensä taustalla olevia vaikuttimia, kuten sosiaalinen ympäristö ja ympäristön kulttuuriset tekijät, ja tällä tavoin kritiikillä parhaimmillaan kyetään edistämään keskustelua itse työstä, ja sen teemoista.
Tärkeintä tämänkaltaisessa kritiikissä on todellakin kehottaa katsojaa näkemään. Yhtenä vahvuutena visuaalisen työn tekijänä minullakin on hyvä ja tarpeen omata taiteen asiantunteva lähestyminen, itsenäinen ote, päättelyn kiinnostavuus. Kritiikki sanoina on varmaan aina keskeneräistä eikä viimeistä sellaista sanaa tule varmaan kukaan sanomaan, ei etenkään, kun kyseessä ovat uudet teokset. Tuo näkökantojen tarkistaminen on siis itsellenikin hyväksi, jos ajatellaan, millaista taidetta kulloinkin ripustan esille, ja mitä haluan siitä sanoa.
teoskuvat: ”Kurkistuskohtia”, ja edelliseen tuomaroituun näyttelyyn osallistuneet työni ”Kukkia ja Palloja – sommitelma I ja II” – Iina Koppinen
Teema. Se kasvaa maalaussarjaksi. Ja nämä erilaiset tyylilliset painotukset otteina työstämistäni sarjoista – niistä syntyy näyttely. – Tuo on ensimmäinen lause yhdestä vapaamuotoisesta biografiastani, joita usein tarvitaan hakiessa siis näyttelyitä, tai yhteistyökumppaneita.
Kuvat: ”Omakuvat” – Iina Koppinen
Niin. Olen tosiaan itsekin saanut runsaasti ulkopuolisia kritiikkejä, arvosteluita.. ja ennen kaikkea yleisön mielipiteitä teoksistani visuaalisen kuvantekijänä. Yleisön mielipide, ja tuomareiden ja kriitikoiden mielipiteet – mutta etenkin tuo yleisön – katsojien antamat palautteet, ne ovat hienoja juttuja, sillä jokainenhan meistä kyllä varmasti tietää, mistä pitää, ja mistä ei!
Tässä alla on kuva maalauksesta, johon olen kirjoittanut lisäksi arvion, millä minä kritiikin tavoin yhdistän kuvan sanoihin, jotka tuovat lisämausteensa itse teokseen. Näin ollen siis sanat ja kuva yhdistyvät.
teoskuva: Iina Koppinen – teos sarjasta ”Metallielementit”
Kuvantekijänä antamani kritiikinomainen arvio teokseen
Kun tuon veistoksenomaisuuden kankaalle metallivärein. Työstän useita kerroksia, ja säilyttääkseni veistoksenomaisuuden, käytän spray- maalia, jotteivat siveltimen vedot tule esiin. Tällä tavoin minä maskeeraan maalauksen enemmän ja enemmän veistoksellisempaan suuntaan, sen ominaisuuksiin ulottaen. Siinä samalla teos on kuin asetelma – kuin kuvattu kuva metallin palasista, joiden ulkoisesti summittainen järjestys tulee esiin nykytaiteellisena veistotyön näyttämönä. Olen ottanut johtotähdekseni selkeyden ja johdonmukaisuuden ja kaapinut pois kaiken ylimääräisen. Ottanut pois kaikki liioitellut purskahdukset. Minä olen loihtinut kankaalle metallisen muotokuvan modernista veistoksesta – näin hienoisine kullassa ja hopeassa kiiltävien palojen vilpittömän olomuodon, minä olen tuonut katsojille. Jättänyt näkyviin valojen ja varjojen miltei katoavaa leikkiä metallinhohtoisilla pinnoilla. Tämä on minun näkökantani, minun kulmani katsoa veistoksellisia piirteitä kankaalle kuvattuna.
Miksi juuri tätä maalausta kannattaa katsoa? Siinä on omana visuaalisena kuvanaan tuotu esiin ehkä jopa kokeellisella tekniikalla veistos – otettu pois mahdollisuus katsoa useammasta kulmasta. Otettu pois mahdollisuus koskettaa, tuntea patsaalle, ja veistoksille ominainen muoto.
Näin ollen halkeamista ja reunoista poiketen, olivat ne teräviä tai pyöristettyjä – voi tällä tavoin vierailla väliin myös tasaisella pinnalla!
Se on siirretty kankaalle, kuin kuva tavalliseen sanomalehteen. Voit kokea, muttet koskettaa. Tekniikka hiipii graffitimaisella alueella, vaikkei lopputulema näytä siltä. Se nostaa itsensä graffitimaista tekniikkaa maistellen ja myötäellen itsensä sisään museoon, tai galleriaan, aivan samoin, kuin ulkoilmaveistosten visuaalisen maailman yksisuuntaisena näkyvän kappaleen.
Kuva: Iina Koppinen -”Peiliselfie”
Ohh.. Pääsiäinen tekee tuloaan.. minä niin toivon Teille aurinkoista pääsiäisen aikaa.. te ihanat. Palataan pian!
xx
Iina
