Tuija Järvinen: Minua on kiusattu koko elämäni

14 kesä, 2017 by Tuija Järvinen

Print this article Font size -16+

OHMYGOSSIP –  Hei lukijani. Päätin kirjoittaa kiusaamisaiheesta. Siksikin, koska se koskettaa minua monella eri tavoin. Aloitan alusta saakka kertomaan omia elämäni kokemuksia. Muistan ensimmäisen todellisen kiusaajani, hän oli naapurustossa asuva itseäni hiukan vanhempi poika. Talvisin sain häneltä usein lumipesuja ja olin kerran tukehtua tähän touhuun.

Yskin ja nielin lunta, jota oli suu, nenäni ja silmät täynnä. Tämä kiusanteko päättyi vasta silloin, kun murrosiässä kasvoin häntä pidemmäksi. Hän ei yksinkertaisesti enää uskaltanut. Tiedä sitten oliko se silkkaa kiusaa vai ihastusta hänen puoleltaan mutta raakaa kiusaamiseni oli. Hän usein vaani minua jossain nurkalla ja sitten iski kimppuuni.

KOULUKIUSAAMINEN
Kouluni alkaessa jouduin heti poikien silmätikuksi laihuuteni vuoksi. Minua usein pilkattiin ja minulle naurettiin. Itsetuntoni oli todella nollassa aina siihen saakka, kunnes opettajani eräänä päivänä sanoi luokkakuvasta, että Tuija, sinusta tulee vielä joku päivä malli. Tämän hän sanoi yläasteella ollessani ja koko luokan kuullen.

Kiusaamiseni jatkui lukioon saakka. Minut ilmoitettiin paikallismissikisoihin, joista molemmat voitin. Sen jälkeen minulla oli luokassa vain yksi todellinen ystävä. Usein jouduin olemaan yksin välitunnilla, jos tämä henkilö oli poissa koulusta. Se on aivan ihmeellistä, miten naiset voivat olla kateellisia ja julmia toisilleen. Heidän tulisi kannustaa toisiaan. Naiset menestyisivät vielä paremmin yhteiskunnassa toistensa avun ja tuen avulla mutta yleensä toisen menestyessä, kateus alkaa nostaa päätään, joten se siitä.

Lukioaika meni samalla tavalla, yhden kahden ystävän turvin. Aloin jo tehdä viikoittain Jyväskylässä mannekiinin ja valokuvamallin töitä. Tein vuoden mallisopimuksen silloisen tavaratalo Alfan kanssa.

Ihastuin myöhemmin erääseen nuoreen mieheen ja muutin hänen luokseen Heinolaan avoliittoon. Siellä aloitin kauppaopiston opinnot. Siellä ei kukaan tiennyt mallinurastani Keski-Suomessa. Silloinen Apu-Lehden missitoimittaja Maria Schulgin soitti ja pyysi minua ottamaan osaa Apu-lehden järjestämään Miss Suomi osakilpailukarsintaan. Vastustin sitä ensin, koska minulla oli jo takanani myös valtakunnallisia kilpailuja; Aurinkotyttö finaali, Miss Farkku Suomi finaali ja Miss Beauty – kilpailun II perintöprinsessan titteli. Lopulta suostuin palkintojen takia. Ajattelin myös, että tässä voi avautua mallinura Etelä-Suomessa, kuten näin kävikin moneksi vuodeksi. Voitin osakilpailun Pieksämäellä.

Kauppaopiston pojat toivat sitten eräänä päivänä Apu-lehden kouluun, missä olimme noin 50 eri paikkakuntien osakilpailujen voittajien kera bikinikuvissa. He alkoivat pilkata minua luokan edessä kuvistani. He arvostelivat minua kovin sanakääntein ja olivat sitä mieltä, että en todellakaan pärjää. No tässä kävikin sitten niin myöhemmin, että he joutuivat syömään sanansa. Minä nimittäin voitin Apu-tyttö kilpailun ylivoimaisesti lukijoiden äänillä. Sen jälkeen pilkka loppui kuin seinään. Luokkani tytöt ostivat minulle ruusuja ja iso onnitteluteksti oli luokan seinällä. He olivat ihania. Kiitos heille! Pääsin Miss Suomi finaaliin 1984 ja kysyin silloiselta tuomariston jäseneltä lopullista sijoitustani, se oli 4.sija. Pidin sitä hyvänä, koska hakijoita oli ollut noin 850.

TYÖPAIKKAKIUSAAMINEN
Minua on kiusattu myös muutamassa työpaikassa. Sain mm. erääseen lehteen vakituisen työpaikan mainospuolelle. Esimies esiintyi uhkaavasti minua kohtaan ja minä lopetin siellä. Eräässäkin määräaikaisessa työpaikassa (taloushallinto), työkaverini totesi, että sinun jälkeesi ei missejä tänne enää oteta, että näin. Minulla on ollut 3-4 vakituista työpaikkaa, joissa on käynyt näin. On ollut mahdoton jäädä. Voisi todeta, että kauneus voi olla kirous ja estekin päästä johonkin työhön vaikka olet kuinka fiksu, koulutettu ja älykäs. Varsinkin, jos töihinottaja on naispuolinen. Valitettavasti. Uskon, että moni muukin on kokenut näin. Kiusaamistahan tämäkin tavallaan on mielestäni. Erääseen radioonkin olin jo päästä juontajaksi mutta kun omistajan vaimo minut näki, se tyrehtyi ilmeisesti siihen…just.

NETTIKIUSAAMINEN
Kirjoitin aikoinani verkko Hymyn julkkisblogia. Tein sitä kahden vuoden ajan kunnes kyllästyin niihin todella sairaisiin kommentteihin. Ei kenenkään psyyke sellasta kestä ikuisesti. Ja vaikuttaahan se läheisiisi ja kaikkeen. Minullakin, kun on kaksi lasta. Ihmiset voivat olla todella julmia. Netissä on vielä helpompaa haukkua, parjata ja levittää valheita omien olettamuksien ja luulojen perusteella nimimerkin turvin anonyymisti. Olen lukenut kaikki suomi24.fi kirjoitukset minusta ja pyytänyt poliisilta apua kahdesti poistaakseen herjat pois. Tuloksetta. Minulle tuli jälleen päätös syyttäjältä, että tutkinta lopetetaan, koska herjaamiseni ovat VÄHÄISTÄ??? Ei minun mielestä. Pahat valheet ja herjat vaikeuttavat elämää ja jopa töiden saantia, eikö tätä viranomaiset sisäistä?

Pari vuotta sitten eräs minulle tuttu henkilö kirjoitti järkyttävän valhekirjeen someen. Sen sisältö ei todellakaan pitänyt paikkansa. Sen verran valoitan, että ko. persoona kärsii tai on kärsinyt skitsofreniasta ja huumeiden käytöstä. Selvitän asian tässä, jotta ymmärtäisitte kirjeen ”täysin hullun” sisällön. Tätäkin kirjettä leviteltiin aina Seiska lehteen saakka, kunnes sain sen sieltä poistettua. Joku lukija oli sen sinne ladannut. Että tällasta. Ihmiset tuomitsevat sinua kuulemma. Saahan oikeudenkäynnissäkin puolustautua! En tuomitse sairaita ihmisiä kuitenkaan.

LÄHEISTEN KIUSA
Tänä päivänäkin kärsin tästä ja ihan omassa elämässäni (en puhu lapsistani). Minusta annetaan tietty kuva ja jätetään sitten itsestä (kiusaaja) kertomatta se koko totuus omasta itsestä. Aiheesta en puhu tässä sen enempää. Tällä tavoin saadaan rikottua toisen välit ja yhteys läheiseen. Täysin tietoista kiusaamista mielestäni.

No niin lukijani, kiitos, jos jaksoit matkassani tähän saakka. Tekstiä tuli melko paljon, koska se soljui kuin itsestään paperille. Yritän tarkistaa virheet, mutta itse et ole paras tekstisi oikolukija. Anteeksi jo nyt etukäteen virheeni, joita en huomannut.

Mikäli olet kohtalotoverini, älä lannistu äläkä anna periksi! Siinä vain kiusaaja kahmii itselleen voiton. Ole hänen yläpuolellaan. Yritä saada joku, jolle kertoa asiassa. Kiusattukin tarvitsee apua ja mitä nopeammin sitä saa, sitä parempi. Toivon, että kirjoitukseni auttaa jotakin. Meidän tulee muistaa, että kiusaajalla on usein huono itsetunto ja hän, jos kuka tarvitsee apua. Ja aina voit sitten asiassa kääntyä tarvittaessa viranomaisen puoleen.