Iina Koppinen: viime päivien juttuja ja haaveilujani Adejessa

26 joulu, 2017 by Iina Koppinen

Print this article Font size -16+

OHMYGOSSIP – On vaikeaa hahmottaa etäisyyksiä merellä.  Vähän hassusti vastarannaksi kutsumani La Gomeran saari on huomattavasti pienempi, tunnelmallinen vulgaaninen saari.  Täältä katsoen se kylpee utuisine vuorenhuippuineen aivan ikiomassa eteerisessä tyyssijassaan.  Sain siitä hieman tietoa yliystävälliseltä lauttamatkayrittäjältä, joka olisi tahtonut minut mukaan lautalleen.  Olin itseasiassa menossa lähinnä kauppaostoksille omaan pikkuiseen lähikauppaani täällä.

Hän mainosti tuota saarta aivan omanlaisekseen paratiisiksi, ja myi minulle lippua, vaikka kuinka ystävällisesti yritin kertoa, että ehkä joskus toiste, eli kiitos, mutta ei kiitos – samalla yrittäessäni ohittaa häntä päästäkseni sinne ruokakauppaan.  Vaikka kieltämättä se erittäin harvinainen laakeripuumetsä mielenkiintoni herättikin.  Mikäli haluaa juuri erityisesti La Gomeralle, niin vehmautensa takia se sopii patikointiin ja maastopyöräilyyn.  Ehkäpä lähden jonain päivänä lautturin matkaan, katsomaan tuota tarunhohtoiselta jo kuullostanutta laakeripuumetsää.

Mutta täällä Adejessa on myös rauhallista, ja paljon luonnonnähtävyyksiä, sekä kokonaisuudessan saarella sekä karuja, että hyvin vehmaita seutuja.. ja vaikkapa Teiden kansallispuisto, minne olen ajatellut mennä kuvaamaan jossain vaiheessa.  Vuokra- auton ottamiseen olen päätynyt täällä simppelisti siksi, että sillä on helppoa taittaa halutessaan pidempiäkin matkoja..päättää lähtönsä ja paluunsa itse.  Tällä viikollahan olen ajatellut ainakin poiketa Santa Cruziin yhdistääkseni kuvaus-, ja shoppailureissun.   Pääasiallisesti kuitenkin kuvaamaan olen menossa sinne.

Olen ollut tänään jotenkin hiukan surumielinen.  Jos joku kysyisi; miksi, niin en välttämättä osaisi vastata siihen.  Olen vain välillä todella uppoutunut omaan sisäiseen maailmaani, ja joskus tämmöisen fiiliksen syitä en edes tiedä itsekään.. Siksi lähdinkin sitten lohduttautumaan.  Kiertelin parissa ostoskeskuksessa, mitkä ovat tässä aika lähellä.  Ensiksi menin lähinnä haaveilu-, ja katselukierrokselle enemmänkin luksusliikkeitä sisällään pitävään, siistiksi luonnehtimaani Plaza Del Duque- ostoskeskukseen, sillä siinä ja sen lähettyvillä on erittäin runsas valikoima etenkin luksusasusteketjuja.  Ja siellä ei siis todellakaan tarvitse pelätä ainakaan ostavansa jotain kopiotuotetta, ja siten tulevansa huijatuksi, kun ovat merkkiliikkeitä.

Aika paljon kuitenkin itse ostan käyttöä kestäviä, kauniita vaatteita, joissa yhdistyy silmiäni miellyttävät kuosit ja hyvät, laadukkaat materiaalit – sellaisia, joiden kanssa kassalla ei tarvitse kuvitella, kuinka luottokortin tinnutusta muistuttava ulina muuttuu suurhälytykseksi ja ostohetki syyllisyydentunnoksi omasta taloudellisesta rajallisuudesta!  Mutta jalkineet, ja laukut, korut, joita etenkin tuossa ostoskeskuksessa on – niitä mielelläni katselin..niihin minulla kai on sellainen tietynlainen ylellisyyshakuisuus.

Vaatteita, jos etsii, niin itse ainakin käytän paljon nykyisin Zaran tuotteita, ja siksipä reissuun valikoitui toinen suuri ostoskeskus – itse asiassa tosi viihtyisä sellainen, Siam Mall.

Tuossa on muutama kuva tältä minun joulunajalta.  Eikö olekin mielenkiintoinen laukku?  Ja nuo korut..  Sopisivatkohan minulle?  Ne löytyisivät sieltä Duquesta.  Tässä kohtaa huomioitavaa – olen osan kuvista ottanut puhelimen kameralla, mutta toivon, että kuvat ovat hyvännäköisiä myös suurempina katsottuna.   Paljon olen siis liikkunut jalkaisin kuvaamassa näiden jo ohi niin nopeasti kiitäneiden joulupyhien aikana, ja halusin jakaa nähtäväksi muutamia kohtia myös kuvina.  Kovasti itseäni kiinnostaa paikallinen arkkitehtuuri, muunmuassa.  Joissakin kuvissa näkyy myös tuo minun kevyt jokapaikan kamerani – Olympus, mikä on keveytensä takia todella hyvä kuljettaa mukana, ja sillä pystyy kuvaamaan oikeastaan ihan mitä vain.  Tykkään.

Kuvat: Iina Koppinen

Tätä joulunaikaa olen siis viettänyt jotenkin sellaisen uneliaan rennon onnellisuuden vallitessa pääosin.  Ei ole kiire, eikä ole sellaista stressiä tässä joulussani täällä.  Tietenkin minun on ikävä rakkaitani, sitä en kiellä.  Olen ehtinyt myös potea jo valmiiksi arkea varten huonoa omaa tuntoa siitä, mitä kaikkea en ole ehtinyt tekemään.  Olen kai vain jättänyt niitä, ei niin kiireelliseksi kokemiani asioita tekemättä.  Kuten kuvaamatta taidettani Instagramiin, jotta niitä olisi kiinnostuneiden helpompi nähdä ensiksi, sitä kautta.

Paljonhan olen esimerkiksi Suomessa vienyt aiemmin näyttelyitä paikkoihin, joissa ihmisten on helppo ollut tulla katsomaan, kuten useat kaupungintalot ja kirjastot, nyt mainitakseni.  Tällöin kuvataidetta ei kiinnostuneen kävijän ole aina vartavasten tarvinnut lähteä katsomaan gallerioihin, tai museoihin, vaan sitä on voinut helposti nähdä, samalla käydessä vaikka hoitamassa muita asioita.  Helposti lähestyttävyys on kuvallisenkin ilmaisun saralla, kuten muissakin taiteenlajeissa, sellainen yksi seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota.  Useammalta on saattanut aiemmin jäädä se mahdollinen poikkeaminen museoon tekemättä, mikäli ei ole ennalta oikein tiennyt varmaksi, haluaako nähdä juuri minun taidetta.  Se on yksi osuus tässä kaikessa.  Voimakas, intensiivinen studiotyöskentely, ja uniikki ilmaisu, ja sitten yhtenä osana myös katsojan, tai potentiaalisen ostajan kannalta helposti lähestyttävä näyttelypaikka, kuten pop- up- tyylinen galleria vaikka.  Ja markkinointi.  Toki myös siis nämä isommat galleriat ja museot, joista itse pidän.  Mutta nykyaikana markkinointi tapahtuu enemmän verkon kautta, ja silloin vaikkapa ostajan, tai katsojan, on ehkä helpompi päätyä haluamaan nähdä työni myös todellisuudessa, kun ensin voi katsoa ne kuvina netissä.

Tosin näyttelyiden kerronnallisen markkinoinnin suhteen paljolti, niin kuin myös aiemminkin, erityisen tärkeitä ovat haastattelut, kritiikit, ja siis nimenomaan nuo painetut lehtijutut.

Tässä joulunaikana olen muuten fantasioinut, että voisin joskus.. tulevaisuudessa yhdistää kuvataiteen designiin, jollakin tavalla.. ehkä yhteistyönä jonkin jo valmiin merkin kanssa.  Olen unelmoinut, että minun suunnittelemana ja toteuttamana olisi jokin printtikuosi vaikka jossain vaatteessa, laukussa..kengissä.  Hymyilen.  Ehkäpä joskus.

Nyt kohti loppuvuotta ja sitä uuden vuoden odotusta.  Palataan!

xx

Iina