Helena-Reet: Kokous Etelä-Virossa, käynti Taageperan kartanolinnassa ja Helmen uhrilähteellä kauneutta ammentamassa + VALOKUVAT!

07 elo, 2017 by Helena-Reet Ennet

Print this article Font size -16+

OHMYGOSSIP – Kesällä on mukavaa työskennellä ”toimiston” ulkopuolella ja siksi suunnittelen kokoukseni Etelä-Viroon yhdistääkseni työn ja pienen huviajelun. NordenBladet tekee erittäin tiivistä yhteistyötä erilaisten matkailutoimistojen ja turismipalveluita tarjoavien laitosten kanssa, jonka vuoksi minun työni on hyvin vaihtelevaa ja kiinnostavaa! Tartun aamuisin työhön aina erittäin positiivisesti asennoituneena, ja käytännössä sellaista päivää ei ole, jona en nauttisi työstäni 100-prosenttisesti.

NordenBladetin Viron osasto on menestyneesti käynnistetty ja samoin minusta lukijat ovat ottaneet oikein hyvin vastaan sen muutoksen, että Ohmygossip.ee on nykyisin NordenBladetin alla. Oikeastaan molemmat tukevat toisiaan ja vakavat aiheet ja viihde ovat erillään – itse pidän tästä uudelleenjärjestelystä erittäin paljon. Viimeistään ensi vuodesta (2018) alkaen alan työstää myös NordenBladetin Suomen osastoa aktiivisesti. Syyskuussa tulee isompi kokous ja silloin suunnittelemme vuoden toukokuulle asti valmiiksi. Koska minulla itselläni on paljon matkustelua Viron, Suomen ja Ruotsin välillä ja samoin yhteistyökumppaneillakin, tulee jatkuvasti majoittaa, muonittaa ja ajeluttaa jotakuta – siksi on tärkeää, että käyn itsekin mahdollisimman paljon eri paikoissa ja osaan kirjoittaa niistä sekä lukijoille ja suositella niitä yhteistyökumppaneille.

Viljandissa pidetyn kokouksen ja nautitun lounaan jälkeen ajoimme Taageperan kartanolinnaa katsomaan. Se, joka luki edellisen postitukseni ”Toisinaan leikittelen ajatuksella ostaa kartano” tietää, että minulla heräsi Taageperan linnan kuva nähdessäni voimakas kiinnostus nähdä se omin silmin, ja etten olisi kiduttanut itseäni pitempään, päätin nähdä sen. Linnan jugend-tyylinen ulkonäkö on epäilemättä kiehtova, ja jos minun joskus pitäisi alkaa rakentaa uutta taloa, niin ulkoisesti se voisi muistuttaa tuota linnaa. Mutta minun versiossani talossa olisi enintään 5-7 huonetta.

Mutta minun vaikutelmani… Linna on todellisuudessa vieläkin suurempi kuin kuvassa vaikutti ja siellä ei ole epäilystäkään siitä, etteikö se sovi paremmin hotelliksi tai joksikin muuksi yritykseksi kuin jonkun omakotitaloksi. Tilat olivat suhteellisen kuluneita ja sviittikään (190 euroa) ei rehellisesti sanoen kutsunut yöpymään, tavalliset huoneet muistuttivat hieman halpaa hostellia. Mutta kuten ymmärsin, koko linna odottikin remonttia ja lisäksi kellariin rakennettiin SPA-osastoa, torni oli täysin suljettu. Linna on kaunis ja vaatisi varakasta kosijaa. Jos aivan linnan pihalla ei olisi yhtä ylimääräistä taloa (joka ei kuulu kartanon sivurakennuksiin) ja suurta kaksikerroksista rumaa ja massiivista taloa ja linnan takana olisi heinämaan sijasta tuuhea kuusimetsä, paikka keräisi minun silmissäni tietysti enemmän pisteitä, mutta vierailun arvoinen se on joka tapauksessa! Nähdä omin silmin sellainen vanha rakennus on hyvin voimakas tunne, ja kehun myös sikäläistä palvelua. Jo vastaanoton ovella odotti erittäin ystävällinen ja avulias nainen, ja kun sanoin, ettemme halua jäädä yöksi, mutta haluaisimme silti mielellämme kiertää katselemassa taloa, hän ei lainkaan nyrpistellyt nenäänsä, vaan oli ystävällisesti valmis näyttämään taloa ja huoneita. Se aiheutti heti erittäin myönteisen kuvan. Ihmiset, jotka sinne menevät, ovat tervetulleita! Jään uteliaana odottamaan millainen SPA linnaan tulee ja kukaties toisella kertaa jään sinne majoittumaankin.

Jatkoimme katsomaan lähellä sijaitsevaa Helmen Pärliallikaa eli helmilähdettä (joka tunnetaan myös lääkärilähteenä). Se on Valgan maakunnan Helmen kihlakunnassa sijaitseva uhrilähde. Legendan mukaan lähdevesi oli rohtona ”seitsemää tautia vastaan” ja neitoset kävivät uhraamassa lähteellä helmiä säilyttääkseen kauneutensa. Pistimme myös varovasti kätemme veteen ja panimme pari kertaa vettä kasvoillemme. Koska meillä oli sillä hetkellä rahat autossa, emme heittäneet veteen kolikoita, samoin meillä ei ollut helminauhaa, mutta uhrasimme lähteelle omaa aikaamme ja kirjasimme lähteen ympäriltä metsästä lasinsirpaleita, joita siellä oli epänormaalin paljon. Vahinko, että on ihmisiä, jotka eivät rakasta luontoa, vaan sotkevat sitä tuolla tavalla. Lähteet ovat hyvin mahtavia, minä pidän niistä erittäin paljon. Jos olisi mahdollista, haluaisin kastella kasvoni lähdevedellä joka päivä. Sen jälkeen oli niin ihana tunne. Kiitin lähdettä ja jatkoin matkaa Võruun, jossa minua odotti seuraava kokous.

Kuvat: NordenBladet/ Helena-Reet Ennet