Iina Koppinen: Joulunaikaa Adejessa

21 joulu, 2017 by Iina Koppinen

Print this article Font size -16+

OHMYGOSSIP – Olen nauttinut olosta Adejessa.  Onhan tämä varsin erilainen joulunaika, ja joulu, kuin mihin olen tottunut – aina ennen Suomessa viettäen.  Täällä on oma, sellainen hyvin rento, hymyilevä rytmi ja ote elämään, ja paikallisista se on tarttunut nopeasti minuun.  Taidan olla sille tällä hetkellä otollista maaperää.  Kirjoittelen tätä hymyssäsuin, erityisen hyväntuulisena.  Minä olen aikalailla aina sellainen suorittaja, varmaan – ainakin luonnehdittu sellaiseksi.   Olen aina hirveän tarkka pitämään itse kiinni sovituista kellonajoista ja tapaamisista.. ja työssäni myös, milloin teen ja mitä teen, miten jne.  Suunnittelen ne aina niin kovin tarkkaan.  Täällä olen ottanut kevyemmin.  No, ainakin vähän kevyemmin.

Eikä täällä ole ainakaan korkea kynnys harjoitella tuota minulle tärkeää englanninkielen puhumista, lausumista, kun kantaväestökään ei puhu sitä siten, omana kielenään.  Olen siis pakostakin päässyt, ja saanut puhua asioita hoitaessani.  Espanjaahan en osaa, kuin auttavasti.  Siis, mikäli esimerkiksi eksyisin, (mitä toivon, ettei tapahdu), niin osaan kyllä kohteliaisuuksien höystämänä sellaiset asiat toki esittää, että löydän takaisin oikealle reitille.  Mutta siihen se minun tämänhetkinen espanjankielen taitaminen siten oikeastaan jääkin.  Ehkä lausuminen espanjaksi on helppoa, kunhan tietää, mitä aikoo sanoa, jos ajatellaan, että se on siis lausuttuna lähes sama, kuin kirjoitettuna, samoin tavoin kuin suomenkieli.

Näissä tämän päivityksen kuvissa on muuten tuo minun maalaus-, ja piirtotyökaluille tarkoitetun pienen matkalaukun kuva, tuon isomman vieressä.  Eikö olekin söpö?   Ja sitten nuo kukat!  Niitä roikkuu alas muureilla ympäröidyistä pihoista ja on korkeita kukikkaita pensasistutuksia myös..tykkään niin paljon. Ne ovat uskomattoman huumaavan tuoksuisia, ja niin kauniita.  Ja nuo värit ja rakennustyyli! Oh wow!

Kuvat: Iina Koppinen

Naureskelin tuossa ajaessani vuokra- autolla, kuinka suorasuokaisia, suoria ihmiset ovat liikennekulttuurissa osoittaessaan minulle tööttäämällä, että olen aivan liian hidas kuski – tai kun tuossa aiemmin heitin auton parkkiin omasta mielestäni ehkä minuutiksi, kuvatakseni yhtä aivan loistavaa, ihanaa aluetta kukkineen ja puustoineen – niin miltei heti siihen tuli joku ehkä minun itseni ikäinen rouva aika kovaan ääneen huutamaan – no, sanotaan, että neuvomaan, että koska hänellä on lapsikin, niin kuinka minä voin odotuttaa häntä näin hirvittävän kauan, parkkeeraamalla auton juuri siihen kohtaan koko maailmassa, mistä hänen pitäisi kulkea, tukkeeksi.  Pyysin tietysti anteeksi ja siirsin autoa, mutta kuulin kuinka rouva vain jatkoi minulle liikennesääntöjen opettamista ja samalla rytmitti puhetta käsin.  Eivät ne ole mitään henkilökohtaisuuksia, kuten minun kaltaiseni herkkyyden huipentuma saattaisi kuvitella – ihan ovat vain tavallisia espanjalaisia, ja siis hyvin avoinluotoisia, ja suorasukaisia, niin hyvässä, kuin negatiivisemmassakin, kuten nyt tuossa liikennetööttäilyssä.  Siis, kun minähän ajan vielä huonommin varmaan, kun minulle sitä torvea soitetaan.

On tämä kyllä ainutlaatuinen mahdollisuus, niin sen koen, yhdistää tällä tavoin loma ja työ.  Ehkä sitä ihkaoikeaa joulufiilistä vain ei ole siten tullut täällä, vaikka kuinka olen katsellut huippukauniita hyggeilykuvia instagramissakin..kynttilöitä, tuikkuja, joulukuusia koristeineen.  Mutta ihanan iloisia tunnelmia täällä silti on! Oh, ja niin paljon kaikkea, mistä pitäisi kirjoittaa!  Ja varmasti myös jossain vaiheessa kirjoitankin, vaikka nyt näitä minun tunnelmointeja lähinnä, aika paljon.

Suomessa on ennen pimeän putoamista se sellainen oma kaunis sininen hetki.  Täällä se hetki, kuinka sitä voisi värein kuvata – se ennen pimeää oleva hetki on täällä sellainen keltaisen okran ja siennaruskeasävyinen.

Kaikkea ihanaa joulunaikaa, ja hyvää, toivon Teille.  Auringonvaloa mieleen!  Minä menen tästä kohta poolille vilvoittelemaan.

xx
Iina