Iina Koppinen: Viihdyn kummallakin puolella kameraa – sekä Ohmygossip Couture- kuvaussessio

28 helmi, 2018 by Iina Koppinen

Print this article Font size -16+

OHMYGOSSIP – Voi, miten arktinen ilmanala!  Mistä lie.. Uralin takaa puhalteli tänne Suomen ylle.  Nyt, kun aurinko on jo suonut valoaan ja on alkuiltapäivä, pakkasmittari näyttää vain -20 astetta pakkasta, mutta aamunkoiton hämärissä minun sisäinen ilmapuntarini sai kylmän ulkoilman tuntumaan ainakin -30 asteelta.  Mutta onhan tämä kaunista, kylmää, mutta todella kaunista.

Onko minun lukijoissani ihmisiä, joille nämä kylmät ilmat ovat miltei parasta, nautinnollista aikaa?  Itse olen kyllä niin kovin viluinen helposti, että kerrospukeutuminen ulos mennessä on nyt aivan “täytyy”- juttu.   Ja itse siis todellakin odotan leutoja aikoja, ja kevään alkamista!

Miettikää – oli aivan loistavan voimaannuttavaa, kun ohikulkiessani tuossa, siinä oli kahvilassa pieni tyttö pöydän äärellä piirtämässä, ja hän hyräili jotain tyyliin “..mä oon mä, en kukaan muu..”, hän oli keskittynyt piirtämiseensä ja toisti tuota hyräilyä.  Se oli yhtä aikaa niin suloista, mutta samaan aikaan tuntui oikein antavan sellaisen jujun itsellekin koko päivälle!

Olen tässä miettinyt myös, kuinka olisi parasta sijoittaa näitä kuvia tämän blogin sisältöön.. Olisiko parempi, että kaikki on yhdessä, vai onko parempi, mikäli kuvia on tekstin seassa?

kuvat: Iina Koppinen

Minulla on koko päivän vilistänyt pään sisällä sellaisia juttuja – ilmeisesti ihan minun omaa huumoriani – jotka eivät saa ketään muuta nauramaan, todellakaan.. Jos joskus olenkin kertonut, lopulta.. ystävien udellessa, että mitä, ja, tai mikä minua niin kovin hymyilyttää tai aiheuttaa naurunpurskahduksia – niin tuntuu, että lopulta miltei väkisin kerrottuna, olen saanut osakseni vain hölmistyneitä katseita, ja olen saanut siinä huomata, että etenkin kertomalla nuo oman mielen hauskat vitsit menee kyllä ihan pieleen.  Joskus minua pyydetään vielä uudestaan kertomaan mun mielessä olleen hauskan jutun, jotta kuulija on ihan varma, ettei ymmärrä, mikä siinä naurattaa!

Sarjakuvissani nämä minun pääni sisäiset tarinat ja jutut ovat ilmeisesti toimineet siten paljon paremmin.  Esimerkiksi yhteen näyttelyyn kokosin isomman määrän minun alkuperäisiä sarjakuvavedoksia – sarja oli siis “Mies ja Kurki” – aiheinen sarjakuva.  Siitä sain positiivista palautetta ja kommenttia – erityisesti jäi mieleeni, nyt jo edesmenneen kuvataiteilijan sanat, kun hän tutki piirroksia ja niiden hahmojen keskusteluja pitkään ja hyvin tarkasti todeten lopulta virnuillen hänelle tyypilliseen tapaan – “Sinulla on pirullinen huumorintaju”..  Se oli hänen tapansa ilmaista, että ne olivat, ovat hyviä – ja hauskoja.  Toki aina on mielipiteensä kullakin, laidasta laitaan, ja se on hyvä.  Minulla on piirroksia, jotka on joko toteutettu yhden viivan tekniikalla, tai sitten ne ovat muutoin hyvin pelkistettyjä.  En mielelläni tee todellakaan huolimatonta, suunnittelematonta jälkeä.  Toteutus saattaa esimerkiksi piirroksissani näyttää ulospäin hyvinkin helpolta, nopealta, mutta kuitenkin taustalla on minun tarpeeni tarkkaavaisuuteen ja selkeyteen.   Jos olen jossain paikan päällä tekemässä sketsejä – luonnoksia, niin silloin toteutus voi alunperin olla tutkielmana hyvinkin nopeasti tehdyn näköinen, viimeistelemätön, niissä se nopeus todella näkyy.  Olenkin nyt seuraavaksi, siis tämän Espanjassa tehdyn näyttelysarjan lisäksi aikomassa tehdä alkuperäisistä piirroksistani myös erillisen printtinäyttelyn.  Alkuperäiset kuvat siis pidän sillä kertaa poissa ripustuksesta – mutta printti on uusi juttu nyt, ja siihen ovat tainneet alkaa innostua monet muutkin nimekkäät kuvataiteilijat.  Tosin sitä en ole kuullut, onko muilla ollut taidenäyttelyitä pelkästään printeistä..

Tuossa alla on kuva yhdestä paljon keskustelua näyttelyssä herättäneestä piirroksestani.  Olen nimennyt sen englanniksi “Co- existence/ too much together?”, eli  – “Yhteiselo/ liikaa yhdessä?”  Olen aina kiinnostunut kuulemaan kommentteja.. Mitä pidätte?

piirros: tussi paperille, Iina Koppinen

No mutta joo.. sain ystävättäreni suostuteltua jeesaamaan minua Ohmygossip Couture- paitojen kuvaussessioon.  Ne ovat ihana lahja, ja kiitän niistä todella Helena- Reet Ennetia!  Nämä paidat ovat yllä todella miellyttävää kangasta – hivelevät ihoa! Tämä näkemys kuvauksesta, ja suunnittelluni kuvista oli hyvin nopeasti järjestetty, kun ystävättärelläni oli tunti varattuna aikaa ja tuon kylmyyden takia hylkäsin ideani kuvata niitä toisenlaisessa ympäristössä.  Joten olimme taas samassa paikassa, missä olen aiemminkin useasti kuvannut – ja ei todellakaan tämäkään ollut viimeistä kertaa siellä..

Minun näkemykseni näihin alla oleviin kuviin, oli pukea myös tuo hihaton couture- paita harmaan poolokauluksellisen pitkähaisen, ohuen neuleen päälle.  Valkoinen paita näytti kuvissa huonolta, samaten musta alla vaihtoehtona, no, se ei vain sopinut.  Mutta juurikin ihoa vasten tuon Ohmygossip Courture paidan kangas siis tosiaan mielestäni on erityisen miellyttävä.  Kuvion olinkin nähnyt jo aiemmin, ja nyt sain tutkia sitä läheltä visuaalisessa mielessä, jotta siitä saisi nopeallakin aikataululla mahdollisimman edustavia kuvia jollain hauskalla ideatwistillä.  Kuvauspäivä oli hankala kaiken kiireen ja (turhankin) hössötyksen takia, ja lisäksi minulta puuttui yksi kehys, siis sopivan värinen ja kokoinen, mitä olisin halunnut käyttää.

Nämä kuvat ovat nyt siis minun näkemykseni asetelmallisessa mielessä Ohmygossip Couture malliston hihattomista paidoista.  Tosin oli ihana, kun ystävättäreni ehti tulla mukaan, silä meillä oli hauskaa kuvatessa näitä.  Jotenkin kivempi että on välillä joku joka antaa mielipiteitä valaistuksen käytöstä, ja muutenkin tuli naurun säestyksellä tämä kuvaus toteutettua.  Ilo on ihana asia.  Niin kuin myös ystävyys.  Mitä mieltä olette näistä minun näkemykseni mukaisista Ohmygossip Couture- paitakuvista? Toimiiko?

Kuvat: Iina Koppinen

Näissä kuvissa kehysten ideana on korostaa tuota OHMYGOSSIP- logon kuvaa, ja samalla luoda miltei tekotaiteellista liioittelua kuviin, jolloin ne saattavat muuttua mielenkiintoisemmiksi.

Ja tähän vielä lataan kuvan yhdestä ihan alkupään sarjakuvistani.. – siitä on tosiaan kauan kun aloitin jo opintojen jälkeen sarjakuvien tekemisen.. tai kuvasarjojen.. Korjasin kuvaa sen verran, että teksti näkyy.  Tästä alkoi “Mies ja Kurki” – sarjakuvieni eteneminen, ja tietenkin ne myös koostuivat ja tekniikka muuttui paljonkin, ja on edistynyt, muovautunut tosiaan paljonkin tämän piirroksen ajoista.  Ensin mietin, etten uskalla, mutta miksi en uskaltaisi.. On varmaan tietysti aika yleistä, että jotkut taiteen tekijät eivät esitä välttämättä helposti työhistoriansa alkuperäisimpiä duuneja.  Tämä taitaa olla aivan 2000- luvun alusta.

sarjakuva: Iina Koppinen

Palataan pian ihanat!

xx,

Iina