Iina Koppinen: Näkökanta ikoneihin ja ikonimaalaukseen – katsojana ja keräilijänä

01 huhti, 2018 by Iina Koppinen

Print this article Font size -16+

OHMYGOSSIP – Hiljaisuus pääsiäispäivän aamuna on käsinkosketeltava. Tyhjät ovat kadut vielä ihmisistä. Se tuntuu miltei samalta, kuin ikonitaide, sen rauhallisuus, ja ikonikuvista huokuva äänettömyys. Nyt, kun pääsiäispäivä alkaa jo kääntyä pian kohti alkavaa iltapäivää minä ajattelin lähestyä tätä pääsiäisen aikaa kirjoittamalla jotain ikoneista ja ikonimaalauksen tekniikasta teille.  

Ikoni ei ole oikeastaan taidekuva ollenkaan, vaan hengellisyyden liittyminen siihen on ulottuvuuksista suurin. Henkisyyden ja hengellisyyden liittyminen, ja siis niiden ilmentäminen. Ikonin maalaaminen jo itsessään on hartaudenharjoittamisen muoto, sanovat ne jotka ovat paremmin, kuin vain teknillisesti tutustuneet ikonimaalaukseen. Tuossa huomioitavaa on, että vaikka ikoni on visuaalinen kuva, sen tekemisprosessia kuvataan usein mielellään ennemminkin kaunokirjoittamiseksi, eikä niinkään maalaamiseksi.

Minulle ikonimaalaukset ovat katsojana visuaalisia, jopa sellaista rauhoittavaa nautinnollisuutta tuovia kuvia. En voi tietenkään unohtaa, että ne ovat hengellisiä kuvia – ja ovat sitä selkeästi ja voimakkaasti. Mutta vaikka niiden sijaintipaikatkin on määritetty, kuinka niiden tulisi sijaita vaikkapa huoneistossa, niin ovathan ikonit sisustuksen osana, olemassa olollaan, katsojaansa puoleensavetäviä.. kutsuvia, ja huomiota herättäviä.

Puhun siis ikoneista itse nimenomaan katsojana. Ikonimalarit sanovat, että toistaessa näitä ikonikuvia – niihin alkuperäisiin, kuten Konevitsan Jumalanäiti liitetty ihmeitä tekevä, ja parantava aura siiirtyy aina uudestaan ikonimaalarin toteuttamassa kuvassa eteenpäin. (Ikoni sananahan tulee siis kreikankielestä, ja tarkoittaa kuvaa.) Perinteisesti ikonit kuvataan kaksiulotteisina, mutta aina niillä kuvannetaan hengellistä maailmaa.

kuva:  Iina Koppinen

Yllä oleva ikoni on nimeltään Vladimirin Jumalanäiti.

Kuvaan itse mieluiten aitoja käsintehtyjä ikoneja, vaikka painettuina niitä on myös suuret määrät liikkeellä. Tunnen ikonien toisintoja tekeviä ihmisiä, kerääjiä, ja erään modernin ikonimaalauksen tekijän.

Ennen kuin ikonimaalauskurssilla ryhdytään tekemään työtä, kuvaa, tutustutaan valitun pyhän henkilön elämäkertaan ja tapahtumaikonin sisällöstä kertoviin teksteihin.  Se on siten tärkeää, koska tarkoitus on saattaa myöhemmin valmistuva ikoni eläväksi ja pyhäksi.

Ikonitaiteessa on keskeistä tuo ikonin suhde sen katsojaan. Ja ikonin maalaaminen poikkeaa kaikesta muusta maalaamisesta. Siinä ei varsinaisesti anneta luovuuden virrata, sillä kaikki – kuvat, värit ja materiaalit on tarkoin määritetty. Niissä ei ole mitään epämääräistä, jokainen muoto on päätetty ja määrätty ennalta. Se on ikään kuin pyhien kirjoitusten täytäntöönpanoa kuvilla.

Ja ikonimaalari kertoo, että mielellään suotavaa on omata tietynlaista sielullista herkkyyttä, ja tulkinnan kyvystä on hyötyä, ikonia maalattaessa, sillä prosessi vaatii hiljentymisen ja hengellistymisen voiman – siitähän ikonimaalauskursseillakin lähdetään liikkeelle, tai niille hakeudutaan myös siksi.

Visuaalisessa mielessä ikoninmaalauksessa on siis kysymys alkukuvan toistamisesta. Useimmiten ikoneissa on kuvattu joku kanonisoitu, pyhäksi julistettu henkilö. Niissä voi olla myös Raamatullinen tapahtuma, kuten ylösnousemus, tai Jeesus ratsastamassa Jerusalemiin.

kuva: Iina Koppinen

Itse ikonin maalaustyöskentely aloitetaan maalaamalla pohjavärit sivellen useita kerroksia päällekäin sävyn ja kuultavuuden aikaansaamiseksi.

Mutta sitä ennen – jo oikean puumateriaalin löytäminen ikonimaalauksessa on ikonimaalarille haaste. Mutta kaikkien noiden vaiheiden jälkeen sanotaan että nimenomaan tuo olifioiminen antaa valmiille ikonin kuvapinnalle sen lopullisen sisältäpäin kuultavan valon voiman.

Mistä sitten on teknillisesti perinteinen ikonimaalaus tehty? Pohjalauta, liimakerros, kangas, pohjustuskerros, väripigmentistä ja sideaineesta koostuva maalaus, ja lopuksi olifa.  Näistä toisiinsa kerroksittain sitoutuvista perusosista.

Alimmaisena ovat yhteen liimatut laudat, eli puupohja. Se yksi haastavimmista asioista on löytää siis puuseppä, jolta voi saada nimenomaan tähän tarkoitukseen sopivan kuivan puupohjan joka ei halkeilisi, kun siihen laitetaan liima-, ja liituseos päälle. Ikonihan maalataan pohjustetulle puulle, johon on liimattu sideharsonkaltainen kangas.

Vain harvoissa tapauksissa, ellei nykyaikaista modernia ikonimaalausta oteta huomioon, on käytetty aiemmin vain pelkkään kangasta pohjana. Tosin ennen nykyaikaista modernia ikonimaalaustekniikkaa ja sen ilmentämistä – puhuttiin paljon kansanikoneista, joista käytettiin tekniikkaterminologiana ja tyylillisesti jopa nimityksiä, kuten romanttinen naturalismi. Ne olivat ikoneja, joita valmistettiin kaikista saatavilla olevista materiaaleista.  Mutta ikoni on aina ikoni, se on hengellinen kuva.

Pohjustus on toinen vaihe, se valmistetaan liimasta ja liitujauhosta, ja perinteinen ikonipohjustus on aina valkoisen sävyinen. Kun tämä pohjustus on valmis, piirretään huolellisesti tuo ikonin esipiirros.

Ennen esipiirroksen toteenlaittamista tulee ikonimaalarille jälleen yksi vaikeaksikin koettu vaihe. Sillä todennäköisesti löytyy useita samaa aihetta esittäviä teoksia, joiden lähestyminen huolellisesti on erityisen tarpeen. Nimenomaan, mitkä yksityiskohdat ja värit toistuvat kaikissa näissä esikuvissa, ja mikäli niistä löytyy poikkeamia, niin kuinka monessa mallissa on sama poikkeama?

Valmistuttuaan piirros siirretään laudalle ja päästään maalausvaiheen toteutukseen. Se on työn niin sanottu kolmas kerros, joka koostuu munankeltuaisesta ja vedestä valmistetusta emulsiosta sekä siihen sekoitettavista väriaineista – temperatekniikasta. Tekniikka ei ole helppo, näin yksi ikonimaalari toteaa, ei ainakaan ennen, kuin pääsee temperan hallitsemiseen kiinni.

Niin, ja tuo päällimmäiseksi tuleva olifa ikoneissa tarkoittaa kosteuden vaikutuksilta suojaavaa, kuivuessaan kovettuvaa kasviöljyä.

Mikäli teitä kiinnostaa ikonien historia ja haluatte lisätietoa, suosittelen pappismunkki Arsenin ikonikirjaa. Ja niin – onko muuten lukioissani ketään, joita ikonit puhuttelevat joko visuaalisesti tai muuten?

Mistä teidän pääsiäinen koostuu?  Minun pääsiäiseeni kuuluu oma rauha, vähän kai sellainen sisäänpäin kääntynyt – voisi sanoa – hiljaisuus ja kotijutut. Kahvin juominen auringossa, liikkuminen, nauttiminen näistä nyt niin aurinkoisista ja kevättä lupaavista päivistä.. ja narsissit, jotka puhkesivat juuri sopivasti kukkaan.

kuvat: Iina Koppinen

Taitaa olla kahvin aika. Taas. Mitäs piditte ikoniaiheesta? Palataan pian ihqut! *hymy*

xoxo

Iina