Iina Koppinen: Kirjoittaen ja kuvaten – sekä silmät suljettuna kokeilu piirtää

22 huhti, 2018 by Iina Koppinen

Print this article Font size -16+

OHMYGOSSIP – Tämä postaus on tehty suurella määrällä kahvin juontia.  Se on tehty kuvausreissuista ja luonnoksista.. ja niiden kuvista.  Bloggaamisen maailma on parhaimmillaan upeaa, sillä jokaisella kirjoittajalla on oma niin kovin uniikki tapansa ilmaista itseään sanoin ja kuvin.   Vaikka nykyisin grafologit eivät niin helpolla pääsisikään tutkimaan käsialaa, niin kyllä se oma juttu vain silti kaikkine sanavalintoineen ja kokonaisuuksineen tulee aina hyvin yksilöllisesti esille.

Sitä haluaa – tai minä tahtoisin tässä, kirjoittaa kevyen pakottomasti ilmaistua tekstiä, sillä uskon, että lukijakin voi aistia sen, jos teksti on jotenkin joko liian hiottu tai sitten kirjoittaminen ei luista.  En tiedä, huomaako sen, vai kuvittelenko vain?  Ehkä paras vinkki ikinä,  minkä olen saanut aikoinaan ajatellen siis nimenomaan kirjoittamista on, että ellet itsekään lukisi sitä, älä julkaise sitä!  Tavallaan kyllä hyvinkin totta.  Eihän lukijallekaan jää innostunut olo, jos tekstistä puuttuu se idea, oma into kertoa.

Tämän oman taideblogini sisältöhän on lisäosiltaan myös sellainen aika elämäntapa/-tyyli painotteinen.  Mutta eikö juuri kirjoittajankin elämä ole se osa kiinnostusta lukemaan ryhtyessä?

Eilen, auringon paistaessa ja lumihiutaleiden leijaillessa hiljalleen taivaalta..vesipisaroiden sijaan – lähdin viettämään aikaa autoilemalla ja etsimällä kuvattavia kohteita vähän kauempaa.  Semmoinen pieni sightseeing-reissu, johon tosiaan sisältyi ulkoiluakin, eikä vain autossa köröttelyä.

Sain joitakin kivoja kuvia ja editoidessa niitä nyt, päädyin hieman tavallisesta poikkeaviin ratkaisuihin myös rajauksen suhteen.

kuvat: Iina Koppinen

Joutsenen juoksu veden pinnalla sen ottaessa ilmaa siipiensä alle.   Vesilintu kuvattuna vastavaloon.

Viikkoni on ollut hyvin omien töiden ja suunnitteluluonnosten täyttämä – ja sain tuossa muuten yhteydenoton välittäjältä, tai periaatteessa kyselyn, mahdolliseen työn toteuttamiseen liittyen – kuinka minä sen tekisin, kun siis hän lähetti minulle kuvan.. ja millainen aikataulu ja niin edelleen.  Vastasin niihin, mutta tietysti kyseessä on kilpailutus, joten se joka on asiakkaan mielestä paras, niin hänethän siihen sitten valitaan.   Saa nähdä, miten käy, mutta todellakin minulla on myös paljon nyt omia töitä, joten en hampaat irvessä mainostanut itseäni.. ei, kun.. siis en mainostanut itseäni siis mitenkään tekohymy korvissa, vaan aika realistisesti.  Ja minun pitäisi aina muistaa, ettei tarvitsekaan vaikuttaa liian innokkaalta, koska se voi jotenkin lyödä yli – tehdä vastakkaisen, ennemmin kuin sen halutun vaikutelman..

En tiedä, olenkohan ollut vähän kranttu muutenkin tällä viikolla.. mietin.  Omien maalausten ja töiden markkinoinnissa saa olla niin tarkka.  Niin, tai ainakin yksi sähköposti erään ulkomaisen, pääosin online- gallerian kuraattorilta sai minut hiukan varpailleen.  En väitä etteikö se olisi syntynyt puhtaasta kiinnostuksesta töihini, se yhteydenotto, mutta kun tarjotaan mahdollisuutta päästä uuden lehden ulkomailla ilmestyvään printtiversioon New Yorkissa, tai Euroopan suurissa gallerioissa ja museoissa.. niin suosittelen ihan kaikille kyllä, että taustat kyseisiin julkaisuihin on hyvä tarkistaa joka tapauksessa.

kuvat ja luonnoslehtiön tussipiirrokset: Iina Koppinen (alempi kuva: ”Superhero”/ ”Supersankari”)

Blogihan on jo yksi parhaimmista foorumeista julkaista omista teoksista kuvia.  Samoin kuvapalvelut, tai muut omat sivustot.  Mutta toki.. Jos jostain MoMasta otettaisiin yhteyttä, niin tanssisin ja hyppisin varmaan itseni katosta läpi.  En tuomitse uusia julkaisuja siis todellakaan, oletan vain, että uusienkin julkaisujen kuraattorit ovat valmiita kertomaan, miksi he ovat kiinnostueet juuri minun töistäni, minulle, ja myös heidän printtiversionsa tarkemmat ilmestymispaikkatiedot.  Mikäli sähköpostissa kuitenkin lukee juuri jotain, että maksamalla tietyn summan, voit päästä meidän verkkogalleriaan esille, ja lisätä teostesi näkyvyyttä, niin tsekatkaa taustat.  Voihan olla, että lehti ja online- galleria on oikea, mutta he ovat vasta hyvin alussa, ja silloin taas saattaisi olla hyväkin olla ensimmäisiä esillä siellä, sillä voihan olla, että heistä kasvaa joku päivä suuri imperiumi.

Onko kukaan teistä koskaan yrittänyt kokeilla ihan tavallista arkea vaikka kotona, silmät kiinni?  Eikös vain olekin vaikeaa?  Minä kokeilin kerran sisätiloissa muutaman tunnin ja ahdistuin.  Näköaisti on vain niin kovin tärkeä siihen oppineelle!  Ainakin kun sitä on tottunut käyttämään, se on korvaamaton.  Luin yhden artikkelin siitä kuinka ilman näköaistia syntynyt nuori neito kykeni elämään elämää; kertoi elokuvista joita oli katsonut, tai nähnyt unia – ja kertoi kuinka kokee värejä – hänen mielikuvituksensa kaiken tuon suhteen on siis hyvin rikas.

Kun olin opiskelemassa, muistan, että meille tuli minun kämppiksen kanssa jokin haaste mieleen, ja yritimme piirtää silmät sidottuina.  Se on ihan äärettömän vaikeaa!  Idea on, että yhtä äkkiä aivot käyttävätkin käden tekemää muistoa viivasta sen sijaan, että voisi katsoa, minne viiva kulkee.  Kokeilin sitä nyt sitten, kaikkien näiden vuosien jälkeen.  Valitsin yrittää piirtää härän ja ihmisen sivuprofiilin.  Tässä alla tulokset niistä.  Mitäs mieltä olette?  Näkyykö niissä edes aavistus härkää, tai se äkäisen miehen sivuprofiili?

kuvat: silmät kiinni piirretyt ”härkä ja miehen sivuprofiili”

Noista luonnoksista ja piirroksista tuli mieleen muistaessa kertoa, että sain nyt uudet tussit tilattua vihdoin.  Tykkään ihan hirveästi myös siis mustan, ja ylipäätään kaiken kuivan pinnan, peittävistä valkoisista eri kärkivahvuuksilla olevista piirtokynistä.  Ovat aivan mahtavia!  Teen niistä ja niillä piirtämisestä esittelyä erikseen teille ensi viikolla.  Yritän muistaa tehdä.  No ei, kyllä minä muistan!  Mutta nuo uudet Gelly Roll bright white- kynät ovat siis erinomaisia harmaasävypiirrosten valkoisia kohtia, tai vaikkapa kuivaneen akvarelliin valokohtia tehdessä!

kuvat: omakuvat – Iina Koppinen 

Taitaa olla aika keittää vielä ne kolmannet aamukahvit.. tai aamupäiväkahvit.  Oikein hyvää sunnuntaipäivää ja sitten sitä alkavaa uutta viikkoa, ihqut!

xx

Iina