Iina Koppinen: Värien maailma ja uusi näyttely sekä tekijän oikeuksista

13 kesä, 2018 by Iina Koppinen

Print this article Font size -16+

OHMYGOSSIP –  Voi valo, tämä kaunis keskipäivän luova yltäkylläisyys väreineen kaikkineen!  Istun helteestä hiukan varjossa sinisensävyisen aurinkovarjon alla, ja tuulen vire virkistää minua.  Ajoin suuren osan jo nurmikosta ja sen tuoksu on jotenkin niin huumaava.  Ehkä se muistuttaa minua kiireettömistä lapsuuden kesäpäivistä jolloin aina paistoi aurinko, aina polskittiin vedessä ystävien kanssa eikä koskaan satanut… ja uimavesi oli aina lämmintä.  Olen kaikkien vuodenaikojen ihminen, mutta jos jokin pitäisi valita yli muiden, on se silloin kyllä kevät. Väri aistina ja havaintona  syntyy ympäristöstä valon kautta.   Kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, ja periaatteessa sitä onkin. 

kuvat: Iina Koppinen

Mutta ennen kuin puhun enemmän väreistä, minä venyttelen tuon nurmikon ajon jälkeen.  Haha!  Jees, takaisin asiaan..

Ympärillämme on jatkuvasti värikoodeja, liikenteessä, taloissa, kaupungeissa..rakennustyömailla – kaikkialla, mainoksissa… vai arveletteko, että esim. hampurilainen tai hampurilaisateria kutsuisi luokseen, ellei siinä olisi vaikkapa salaattia vihreänä ja kukoistavana mukana, siinä mainoksessa?  Luulen, ettei se ainakaan minuun vetoaisi.. Siksi mainoksissa on niin paljon värikylläisyyttä.

Siksi, että väreillä on kautta aikojen ollut symboliset merkityksensä.  Keltainenhan merkitsee useissa yhteyksissä nykyisin etenkin autoilijalle, tai liikkujalle ylipäätään, varoitusta, ja punainen taas pysähtymistä, tai vaaraa.  Keltaisen sanotaan kuitenkin kuvaavan muutoin esimerkiksi positiivisuutta ollessaan auringon, ja lämmön väri.  Mutta vaikka punaista käytetään yhteiskunnassa varoituksen värinä – niin onhan se myös kukissa, kuten ruusuissa, rakkauden väri.

Niin paljon symboliikkaa, niin paljon erilaisia tarkoituksia, eri asioihin sovellettuina. Pienet lapsetkin valitsevat kappaleen sen värin mukaan, eivät niinkään muodon.  Vauvat katsovat intuitiivisesti tutkimusten mukaan pisimpään keltaista, valkoista, vaaleanpunaista ja punaista.

Nyt, kun on kesä, luonnon vehreys kukkeimmillaan – se myös kasvattaa, lisää luovuutta.. ainakin minulla, jolle kaikki Suomen vuodenajat ovat erittelemättä omine erilaisine ominaisuuksineen hyviä ja tärkeitä.  Tulkitsen luonnon uskomattoman vihreiden sävyjen skaalan aiheuttavan sen, että ne ketkä eivät nuudu helteessä, saavat siitä lisää voimaa.  Vihreä on silmille helppo väri – ja saattaa jopa auttaa parantamaan näkökykyä.  Ja se myös on rauhoittava ja raikas väri.  Ja ehkä vihreän eri sävyt ovat myös kasvun signaalina sellainen, mikä saa ihmisen innostumaan keskittymään vaikkapa työhönsä paremmin?  Nämähän näkyvät paljolti sisustuksellissa trendeissäkin.

Olen vain ihastellut, kuinka paljon vihreän eri sävyjä voikaan Suomen luonnossa kesäisin olla!  Se on valosta riippuen aivan uskomatonta.  Tarkka näkeminenhän on siis aina värillistä.  Silmä toimii vastanottimena valolle, joka absorboi – imee valon viestit verkkokalvon miljooniin näkösoluihin.  On todettu, että ihmisen väriaisti mahdollistaa yli 40 000 erilaisen värin ja värisävyn näkemisen.  Värin havaittavia ominaisuuksia ovat sen sävy, välööri ja kylläisyys.    Kuulostaako puisevalta..?  Ei kai nyt sentään!

Minulla on nuoresta asti ollut myös taidetta ympärilläni.  Nukuin aika pienestä saakka tutun taiteilijan erityisen maalauksen satuihin hurmioituneena.  Ne eivät tuntuneet loppuvan koskaan.  Hän maalasi normaalisti hyvin esittäviä maalauksia, mutta meillä sattuu olemaan tällainen – osittain impressionistis- kubistinen, säväyksellä satumaailmaa.. Kyseinen kuvataiteilija oli Rauno Eränlinna.  Oikeastaan luulen kyseessä olleen luonnos johonkin muuhun maalaukseen, mutta sen värit, ne innoittivat minut jo lapsena kuvittelemaan itseni uneen.

kuva teoksesta: Iina Koppinen, kuvataiteilija: Rauno Eränlinna

Paljon myöhemmin, jo miltei aikuisena tein R. Eränlinnaa mukaellen muutamia teoksia joista pidettiin paljon.  Minä viehätyn saduista, ja tuo taiteilija oli vanginnut maalukseensa juurikin mielestäni lasta koskettavan sadun, tai tuhat satua..  Siinä ei ollut mitään pelottavaa.  Se on ehkä jonkin toisen taiteen ystävän seinällä nykyään – siis sama maalaus, koska tuon jälki on kuin luonnos johonkin suurempaan näin sitä tarkastellessani nykyään studioni seinällä.

Kuvat ja teokset: Iina Koppinen, öljyväri kankaalle, “Varjojen vastustajat”

Nuo maalaukset minä maalasin 2000- luvun alussa periaatteessa juuri kyseisen lapsuuden maalaukseni pohjalta.  Annoin itselleni vapauden tehdä niistä satumaisia.  Varjoja vastustavia maalauksia.

Niin – mutta kuinka siis olla menestyvä visuaalisena taiteilijana?  Kuulin juuri, että olen päässyt läpi eräästä tuomaroidusta näyttelystä ja maalaukseni tulee olemaan esillä vuosinäyttelyssä. Kuinka hienoa!

Mutta – miten rakennetaan brändi, jonka keskiössä on kuvantekijä, mutta siinä samalla viivalla myös hänen työnsä, jotka voivat roikkua jonkin taiteen keräilijän seinällä tunnelmaa luomassa.. ehkä jopa aivan eri tavoin, kuin visuaalinen tuottaja olisi alunperin itse nähnyt ja suunnitellut?  Vaikkapa erilailla ripustettuna, vaikkapa kuvataiteilijan mielestä väärinpäin?  Sekin mahdollisuus on voitava periaatteessa antaa, vaikka tietyissä asioissa voin itse määrittää etukäteen, miten ja millä tavalla työni esille laitetaan.  Toivon että siihen panostaisi jokainen visuaalisen taiteen tekijä.  Ellet halua maalaustasi esiin yhteyksissä joihin et halua liittyä – älä myy.. mutta jos myyt, niin on aina mahdollista sopia ostajan kanssa, kuinka, missä ja miten maalauksesi tai muu teos tulee olemaan esillä.  Siitä kannattaa luoda kirjallinen sopimus.  Eikä se nykyään ole niin outoa!  Ei ollenkaan!  Päin vastoin, se on suotavaa.

Mutta..  kuuluisa ei voi loputtomiin olla vain kuuluisana olemisen vuoksi?  Vai voiko sittenkin?  Kukaan taiteilija joka nykymaailmassa perustaa taiteensa epäonnistumisen ideaan, ei voi mielestäni tulla eläessään kuuluisaksi.  Toisin sanoen siihen – kärsimyksen ideaan, mistä jo aiemmin kirjoitin.  Joku voi ajatella, että on tekopyhyyttä luoda mainostusta, luoda brändejä, tai luoda brändi taiteelle.  Se on kuitenkin nykyajan todellisuutta.  Myyjä saa olla halutessaan tietoinen, minne hänen teoksensa päätyy.

Kuva ja teos: Iina Koppinen, akryyli kankaalle sekä spray ja sabluunat “Betoni murtuu” 1000X100cm

Sanotaan, vaikkakin ehkä turhan syvämietteisesti, että mikäli aikomuksena on tulla eläessään kuuluisaksi – on parasta tavallaan etäännyttää, tai hämärtää itsensä teoksistaan.

Se ei koskaan tarkoita, etteikö niitä arvostettaisi juuri nimen ja tekijän perusteella myös, mutta.. se tarkoittaa, että teoksen tekijä ja teos jonka hän on tehnyt on lopulta erillään toisistaan.  Keskustelin kerran erään hyvin, sanotaanko älykkään henkilön kanssa – olin silloin niin kovin nuori.. Hän kysyi väistyisinkö minä sivuun, jos tekemästäni taideteoksesta pidettäisiin?  Sanoin silloin, että kyllä.  Nykyisin en ole ihan varma, mutta toisaalta.. En usko että teoksistani on pidetty silloin, tai ehkä ei vielä nytkään, ei sen takia kuka minä olen, vaan sen tähden, että ne sopivat johonkin tilaan, tai, että niille on tilausta.

Nykyisin visuaalinen taiteilija saattaa usein joutua ajattelemaan, että ne tehdyt maalaukset riippuvat MoMan sijasta ehkäpä juuri pankin tai kesähuvilan seinillä.  Ymmärrättekö?  Kaikki visuaaliset taiteilijat ovat tehtäväsuuntautuneita.  Se ei silti tarkoita että kuvataiteilija on kuin konemainen kankaanpainaja.  Ja, etteikö hän voisi vaikuttaa siihen, kenen yllä hänen tekemänsä teos on, tai minne se ripustetaan.  Siksi on hyvä tehdä aina kirjalliset sopimukset, mikäli teos tilataan jonnekin.  Silloin, kun joku haluaa ostaa todella jotain, häneltä voi myös halutessaan vaatia hiukan. .

Taidegalleria on tosiaan tavallaan taiteenystävän, ja tai ostajan marketti.  Taide on tapa pitää.  Kun katsoja on saanut varmistuksen tuotenimen oikeudesta – kuten ilmaisen, katsoja, tai ostaja on vapaa valitsemaan tarjonnasta suosikkinsa makunsa mukaan.

Tiedän, että eräskin maalaukseni on ripustettu päiväkodin seinälle yhdellä paikkakunnalla ja olen tehnyt sopimuksen, että se silti pidettäisiin ostajan puolelta moitteettomassa kunnossa.  Että lapset saisivat siitä ehkä samaa satumaista ideaa, kuin minä nykyään oman studioni seinälle ripustetusta maalauksesta lapsena sain, ja he saisivat siitä ideoita mikä lisää luovuutta, mutta että itse teos säilytettäisiin hyvin.

Kuva: Iina Koppinen, “Sorsa polskii ja puhdistautuu”

Menen nyt ajamaan loput nurmikosta.

Viettäkää ihanaa aikaa, nauttien lämmöstä, murut!

xoxo

Iina